Reseptikokeilut päätin aloittaa palasta, jota olen aina halunnut kokeilla: naudan potkasta eli occo buccosta. Reseptejä vakoilin vähän sieltä ja täältä ja sovelsin ohjeita sen mukaan, mitä kaapista löytyi ja mikä omaa makuhermoa miellyttää.
 |
| Tämä on vähän niinkuin niiden kaikken muodonmuutosohjelmien ennen-kuva. |
Aloitin valmistuksen nostamalla huoneenlämpöön 1 kilon occo bucco -kiekkoja, tässä tapauksessa kiloon mahtui kolme kiekkoa. Lämmön tasaantumista odotellessani otin paloista hirveästi kuvia ruokaasuomesta.fi-verkkokauppaa ja tätä blogia varten veljeni kameralla, mikä osoittautui koko ruuanvalmistuksen haasteellisimmaksi vaiheeksi. Aiemmin en ole ruokakuvausta harrastanut missään muodossa. Miksi jotkut saavat sen näyttämään niin helpolta?
Ennen paistoa leikkasin potkakiekkoja ympäröivän kalvon rikki viidestä kohtaa välttykseni "kuppiefektiltä". Pyörittelin kiekot vehnäjauho-suola-mustapippuriseoksessa ja paistoin pinnat voissa pannulla kiinni. Kiekot päätyivät uunipadan pohjalle. Pannulle kasasin kastikkeen ainekset:
1 sipuli (+ pari kevätsipulia varsineen koska sellaisia sattui löytymään) kevyesti kuullotettuna
2 dl valkoviiniä
reilusti valkosipulia
1 prk hyvää tomaattimurskaa (koska ei ollut säilyketomaatteja)
Näiden annoi kiehua hetken, ennen kuin lisäsin soossin uunipataan potkakiekkojen päälle. Pataan kaadoin vielä lihalientä niin että lihat peittyivät. Setti saa hautua 150-asteisessa uunissa kauan, jotta liha irtoilee luusta. Parin tunnin haudutuksen jälkeen lisäsin vielä raastettua luomusitruunan kuorta ja laitoin koko komeuden takaisin uuniin vielä tunniksi. Kaveriksi keitin täysjyväpastaa, mutta muukin lisuke olisi toiminut.
 |
| Tässä olisi nyt sitten jälkeen-kuva. Luu on kuvausrekvisiittaa eikä siten tarkoitettu syötäväksi. |
Lopputulos oli murea ja maistuva. Liha hajosi helposti, joten tätä ruokaa ei tarvitse syödä pihviveitsen kanssa. Lihan maku pääsi hyvin esiin kun sitä ei oltu peitetty mausteilla - laadukkaan lihan kaveriksi riittää pelkkä suola ja mustapippuri. Pataruoat ovat ihanan vaivattomia laittaa, kun ruoka kypsyy itsekseen uunissa muun touhun ohessa. Iltapäivällä uunissa odotti lämmin, hitaasti kypsynyt ateria, joka sopi lisäksi tällaiseen sadepäivään kuin nappi silmään.
Mitäs sitä seuraavaksi söisi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti